maanantai 31. heinäkuuta 2017

Alaston kokki - alaston eläintarvikekauppias?

Olen jo mielessäni hahmotellut sekä hihnojen että puruluiden valmistamista, mutta ensimmäinen asia on kuitenkin ihan jotakin muuta. Virva-Tuulia tarvitsee vaatteet! Eihän kauppias voi touhuta kylpytakissa! Vai eikös joku englantilainen mies käyttänyt itsestään nimitystä alaston kokki, vaikka ei edes ollut alasti? Miksei sitten voisi olla alaston eläintarvikekauppias, joka olisi oikeasti alasti?

En ole koskaan ommellut vaatteita näin pienille otuksille. Ajattelin aloittaa mahdollisimman vähällä kankaalla, ettei olisi paljon mahdollisuuksia mennä pieleen. Tein siis Virva-Tuulialle bikinit.


Siitä en vanno mitään, miten nämä tekstiilit pysyvät päällä järvessä. Mutta koska tämä kesä on ollut niin onnettoman kylmä, minun onnekseni Virva-Tuulia tuskin uskaltautuu uimaan.

PS. Olisi sitä ehkä ollut helpompiakin vaatekappaleita, joista aloittaa ompelemisen opiskelu...

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Koiria tuomaroimaan

Koiranäyttelyssä tuomari saattaa mitata koiran korkeuden (ja joskus pituudenkin) varmistaakseen, että koira on rotumääritelmän mukaisissa mitoissa. Minä rupesin tuomariksi kaapissani asustavien Schleisch- ja muiden koirien suhteen. Näitä on tullut aikanaan osteltua, kun tein Koirafanitus-nimistä lastenlehteä ja välillä piti kehittää tilantäytekuvitusta ja huvitustakin. Silloin suunnittelin muutamia askarteluohjeita tällaisten koirafiguurien tarvikkeille. Rakensinpa jopa kokonaisen agilityradan kartonginpaloista ja mehupilleistä, valokuvasin koirafiguureja esteillä ja neuvoin este esteeltä, miten lapset voivat itse rakentaa oman estekokoelmansa. Esteet eivät olleet missään oikeassa mittakaavassa eivätkä edes keskenään täysin suhteessa toistensa kokoon. Löysin tässä yhden kuvan niistä koneeltani:


Vaan takaisin asiaan. Eiväthän nämä kaikki koirat ole edes mittakaavassa! Samasta rodustakin löytyy eri kokoja, vai mitäs sanotte näistä mopseista?


Tai että istuvan chihuahuan pennun pää on samalla korkeudella kuin valkoisenpaimenkoiran (valkkari on oikeasti sakemanni, jonka olen maalannut) ja bordercollie on pienempi kuin bullterrieri:


Eli Miettisten harrastama rotu määräytyy sen mukaan, mitkä koirat ovat oikean kokoisia omistajiensa rinnalle, jos nyt mitkään sitten ovat. Tässä vähän laskelmia säkäkorkeuksista narttujen ja urosten korkeus yhdistettynä (säkäkorkeus cm/sama 12:lla jaettuna eli nukkekotimittakaavassa):

bordercollie 53 cm / 4,4 cm
dalmatiankoira 54-62 cm / 4,5 - 5,2 cm
mopsi 25-28 cm / 2,1 - 2,3 cm
saksanpaimenkoira 55-65 cm / 4,6 - 5,4 cm
valkoinenpaimenkoira 53-66 cm / 4,5 - 5,5 cm

Säkäkorkeus muuten mitataan selän päältä:

Eikä näistä mikään tärppää.... Sitten keksin mitata nuket, jotka osoittautuivat olemaan erittäin pitkää porukkaa; isän pituus vastaa 198 senttiä, äidin 172:ta ja tytön 132:ta. Olisikohan mopsi suhteessa sopivin, vaikka onkin liian iso ollakseen mittakaavassa?


Tai sitten käytän saksanpaimenkoiria, niitä kun on monia kokoja ja asentoja, jolloin voin valokuvata koiria erilaisissa tilanteissa. Tietysti koira ei sitten ole ihan saman värinen joka kerralla, mutta... Taas tuli miettimistä Miettisistä.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen askarteluharjoitelma

Savitaipaleelta hankin neljä nukkekodin pikaria. Ei niin, että Miettisten pitäisi pyrkiä alkohoisoitumaan, vaan näin pikarit jo sieluni silmin pokaaleina. Ja pitihän sitä spraymaalaamista kokeilla:

Pikarit on kiinnitetty teipinpalalla pohjastaan sanomalehden päälle, etteivät lähde maalisuihkun edeltä karkuun.

Sitten vaan neliskulmaisia pahvinpaloja leikkaamaan ja tussilla mustaamaan, että on pokaaleilla jalustat. Oli vähän vaikeaa saada noin pieniä keskenään samankokoisia neliöitä aikaan saksipelissä. Pitääköhän tätä nukkekotiharrastusta, jota en aloita, varten hankkia vielä omia työkalujaankin?!

Kokeilin myös taitella ruusukkeita, sillä meikäläisen tietän pokaalit ovat koiranäyttelypalkintoja. Ei tullut kovin siistejä, mutta harjoituskappaleitahan nämä ovatkin.
(Edit 28.7. viimein tajusin, että apuvälieet eivät ole kiellettyjä nukkekotiaskartelussa - ehkä laitan seuraavissa ruusukkeissa nauhanpalat ensin kiinni kaksipuoleisella teipillä jokaisen erikseen ja vasta sitten lykkään keskustan koko komeuden päälle.)

Outs, koirat!!! Miettisillähän on tietysti itsellään koiria. Nyt meni mietittäväksi...

torstai 20. heinäkuuta 2017

Perhe kasvaa

Jonakin iltana tällä viikolla juuri ennen nukahtamistani tajusin, että kun tätä 1:12 eläintarvikeliikettä on niin tullut mietittyä, niin nukkepariskunnan täytyy olla sukunimeltään Miettisiä. Ja saman tien välähti, että löysäpäinen nainen on Virva-Tuulia, joka on kuin virvatuli ideoineen ja kääntyy vähän joka tuuleen. Isännän nimeä en vielä tiedä. Varmaan sekin jossakin vaiheessa kirkastuu. Kirka se ei kuitenkaan ole.

Pohdin sitäkin, että onko kyseessä nuori pariskunta, vai pitäisikö heillä olla lapsiakin. Raskaaksi aloittava yrittäjä ei missään tapauksessa voi hankkiutua, joten tämä lapsiasia pitää pohtia valmiiksi ennen yrittäjyyden aloittamista. Ja asia ratkesi, kun näin erään tyttönuken. Saanen siis esitellä:


Isä-Miettinen (edelleen ilman etunimeä), Sandra Miettinen ja Virva-Tuulia Miettinen (joka todennäköisesti menee pikapuoliin parturiin, sillä tuollainen ylös keikkuva tipun pyrstö ei mielestäni sovi vakavasti otettavalle yrittäjälle, joka on jo kouluikäisen lapsen äitikin).

Veli kiinalainen on vaan ollut niin ilkeä, että on liimannut vaatteet Sandran päälle. Nuo kiiltävät housut ärsyttävät minua vähintään yhtä paljon kuin Virva-Tuuliaakin, joka taatusti yrittää suostutella tytärtään pukeutumaan vähän tavallisempiin vaatteisiin jatkossa. Mutta luultavasti turhaan, sillä Sandran mahanahat eivät ehkä kestä housujen riisumista.

Mitä ilmeisimmin Miettisen pariskunta on käynyt etelässä löhölomalla lataamassa akkujaan ennen eläintarvikeliikkeensä aloittamista. Sandra on jäänyt kotimaahan mummon hoiviin, mikä on tehnyt Miettisten parisuhteelle hyvää, sillä firman perustaminen tulee lisäämään henkistä rasitusta heille aika lailla.

PS. Liityin muuten Nukkekotiyhdistykseen, vaikka miksikään nukkekotiharrastajaksi en aiokaan.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Savitaipaleelta tämä alkoi...

1.7.2017 tein pienen mutkan töihin mennessäni; ajoin Savitaipaleen kautta. Piti päästä käymään nukkekotimarkkinoilla. Ihan vaan uteliaisuuttani. En minä mitään nukkekotia ala rakentaa, kunhan huvikseni katselen. Yksi myyjistä, jonka kanssa juttelin, nauroi, että olen jo menetetty tapaus, jos ajoin 250 ylimääräistä kilometriä ennen kahdeksan ja puolen tunnin työvuoron alkua. Kun työmatkakin on sentään lähemmäs sata kilometriä yhteen suuntaan. Myönsin, että eläintarvikeliikkeen perustaminen kiinnostaa, vaikka en tosiaankaan ala oikeasti sitä tehdä.

Mutta tällaisia ihanuuksia näin (soittimet lienevät Kiinasta tuotuja, muut tuotteet itse väkerrettyjä):
 
 

Ja se eläintarvikeliikehän voisi olla tällä lailla roomboxina toteutettu... Vaikka enhän minä mitään nukkekotia ala rakentaa. Tai roomboxia.

Ja kuten sanottua, menin vain katsomaan. Jotakin tuli ostettua, mutta keräänhän minä muutenkin koirakirjoja, ei tämä mitään nukkekotiharrastuksen aloittamista tarkoita. (Vrt. koirakirjablogini koirakirjoja.blogspot.fi)

Ensimmäisenä ostoksenani kyllä ostin kaksi nukkea, joita ajattelin yrittäjäpariskunnaksi siihen eläintarvikeliikkeeseen, jota en aio perustaa. Emännällä on vähän pää löysällä, mutta niinhän yrittäjäksi rupeavalla pitää ollakin.

PS. Kiitokset kaikille joiden tuotteita olen valokuvannut - lupa pyydettiin ja annettiin.


Viilennystä, kiitos!

Askartelin tässä vähän cooleja drinkkejä Miettisille. Toivottavasti viilentävät oloa.