Isä-Miettinen on Jukku

Isä-Miettisen nimi on löytynyt. Hän on Jukku. Tai oikeammin Jukka Untamo Miettinen. Lempinimellä Jukku häntä on kutsuttu jo alakoulusta alkaen. Nimi syntyi aikanaan tarpeeseen, kun samalla luokalla oli kaksi Jukkaa. Toisen koko nimi oli Jukka Antero ja toisen Jukka Untamo. Ensimmäistä kutsuttiin Jukaksi ja jälkimäisestä alettiin käyttää nimeä Jukku.

Tässä Jukku Miettinen nauttimassa kesän harvinaisesta herkusta, auringonpaisteesta.

Luutuuttituotantoa

Luutuutti (ei siis bluetooth) on alkanut toimia. Ensimmäiset puruluut pullautettiin silikonimuoteista hetki sitten:

Ja tällaisia ovat ne muotit:

Elämäni ensimmäinen kokeilu tehdä esineitä 

a) silikonimuotilla

b) Silk Clay -massasta

Kyllä se koiratarvikemyymälä nyt varmaan täytyy ruveta perustamaan. Myymälähuoneustoa etsimään, siis!

Bling-blingiä kiinalaisten pintaan

Tilasin Kiinasta nukkekodin "lasiastioita" tavoitteenani tehdä lisää koiranäyttelypokaaleja. Kannattaa kuitenkin aina lukea tekstit tarkkaan, nämä olivatkin 1:6 mittakaavassa. (Harmittelua ja lisää harmittelua.) Eihän siinä onneksi montaa euroa hukkaantunut, ja käyväthän nämä RYP- ja BIS-pokaaleiksi. Korkeudet siis 3-4 cm.

Värinä edelleen hopea, kun ostamani kultaspray ei tartukaan muoviin. Taas olisi pitänyt lukea, mutta kun teksti oli niin pientä eikä suurennuslasi juuri sillä kertaa sattunut mukaan. No, ei ole sattunut koskaan ennenkään, mutta ei puhuta siitä.

Kun olivat pelkästään värjättyinä pliisuja, niin piti kaivella tarravalikoimaa esiin. Jalustat näiltä vielä puuttuu, mutta pitänee ensin hankkia välineistöä ja materiaalia siihen lajiin.

Saanko esitellä: Urpo Miettinen

Ulkoa kuului miehen huutoa. Kun ennätin piharapuille, kuului heinien kahinaa ja kiireisiä askelia.

Sitten nurkan takaa alkoi kuulua tärykalvoja tärisyttävä koiran karjunta. Myös mies karjui ja melkein yhtä lujaa kuin koiransa. Juoksin talon päätyyn ja näin, että naapurin kissa oli ottanut pikaspurtin puuhun ja isokokoinen saksanpaimenkoira oli kiivennyt kissan perässä! Tosin vain rungon maata myöten alkavan osan päälle, mutta niin vimmoissaan koira oli, että pelkäsin sen hetkenä minä hyvänsä harppaavan naapurin Missen kanssa samaan oksanhaarukkaan.

Koira rähjäsi kissaparalle suu vaahdossa. Misse-kissa näytti arpovan pitäisikö sen hypätä alas puusta ja pinkaista karkuun. Toivoin, ettei se hyppäisi, sillä koira varmasti tavoittaisi sen muutamalla loikalla, ja silloin tulisi... No, selvää pässinlihaa. (Ei tarvitse kysyä, mitään pässiä ei ole kuvassa.) Mies juoksi hihna kädessä koiran luokse ja naksautti taluttimen lukon kiinni: "Nyt hiljaa, Urpo!"

Miettisten urossakemannin nimi on siis Urpo. Isä-Miettisen nimeä en tiedä vieläkään.