Miettisten joululahjat vol 6, (Se paras, sanoo Sandra)

Tästä lahjasta oli ollut jo ennakkoon puhetta. Virva-Tuulian omalta mummoltaan perimä ompelukone oli keväällä sanonut työsopimuksensa irti. Nyt emäntä sai toimivan ompeluvehkeen. Nätin essunkin Virva-Tuulia sai, että on uusi essu uudessa kodissa. Kaksi tuoppiakin löytyi ja yksi pikari joulujuomien nauttimiseen. Ja se Jukun hankkima pöytäkuusi, jota Virva-Tuulia ei kelpuuttanut talon omaksi joulukuuseksi pienuutensa vuoksi. Kuvassa on myös Jukun ulko-oveen naulaama kranssi.

Sitten on vielä joulun erikoisin "lahja". Jukku oli jo jonkin aikaa ruokkinut talon pihalla pyörivää
kulkukissaa. Nyt kissa tuli ensimmäisen kerran sisälle. Ja selvästikin se on ennestään tottunut koiriin, koska kiehnäsi heti Urpon koivissa.
- Iskä on kesyttänyt meille kissan, innostui Sandra. - Kai me pidetään se?
- Mutta jos se on jonkun naapurin? epäili Virva-Tuulia.
- Olen minä siitä jo kysellyt, vastasi Jukku. - Ei se ole nykyisten naapureiden. Se on tuosta vähän matkan päästä yhden vanhainkotiin muuttaneen mummon kissa. Se on viety kahdesti löytöeläinkotiin, mutta se karkaa sieltä aina ja tulee takaisin näille kulmille.  Viime aikoina se on ollut aika arka, ei ole antanut enää ottaa itseään kiinni. Ihme, että uskalsi tänne sisälle. Mutta sen mummon pojan perheessä on saksanpaimenkoira, joten ilmeisestikin Urpo on se, joka kissan kesytti. Ne sanoivat, että sen nimi on Misse.

* * *
Nämä tavarat sain joulukalenterivaihdossa Marilta. Kiitos hienoista tavaroista! Erityisen ihastunut olen Misseen, itse kun en ole huovuttamista edes kokeillut. Mukana oli myös kolme tankoa fimoa; kiivi, mansikka ja appelsiini. Niitä en antanut Miettisille, vaan käytän itse omiin askarteluihini, joten niitä ei ole Miettisten lahjaluettelossa mainittu.